Tällä ja toisella puolella Turkua

KoroistenniemiRaunistulan ranta ja Bakerin tehdasYo-kyläPiispankatuTuomiokirkkoVanha suurtoriMatka menneisyyteenPääkirjastoSalainen kappeliKauppahalli ja toriApteekkimuseon sisäpihaSamppalinnaEläindiodraamoja museoinnin museossaWäinö Aaltosen museoUkkopekalla VepsäänKakolaFöriTaideakatemiaMerihädätön Mikki HiiriTurun linnan yrttitarha

Meiju Niskalan laatimalla reitillä fillaroidaan Turun tällä ja toisellakin puolella. Jos et omista pyörää tai se ei satu olemaan mukanasi, menopelin voi vuokrata Turku Touringin matkailuneuvonnasta, Aurakatu 4.

Koroistenniemi

Koroistenniemellä seisoo komea puuristi, jota ulkopaikkakuntalaiset luulevat poikkeuksetta jonkin suuren onnettomuuden muistomerkiksi. Oikeasti heinikon seasta kohoilee 1200-luvulla kukoistaneen Piispanistuimen ja Suomen Turun keskustan rauniot. Heittäydy heinikkoon selälleen tai kiipeä johonkin käppyräkoivuista, ihaile kumpuilevaa maisemaa ja jää odottamaan leijailisiko taivaalla kukkakaalin, kanin, tai golfaavan mummon muotoista cumuluspilveä. Tee kierros myös niemen toisessa päässä, josta voi silloin tällöin löytyä yllättäviä ympäristötaiderykelmiä.

Raunistulan ranta ja Bakerin tehdas

Jos pyöräsi on kevyt, kisko housunpuntit polviin, sullo tennarit taskuihin ja heitä pyörä olalle: hauskin reitti Koroiselta Raunistulan rantaan kulkee kiveltä kivelle loikkimalla yli kapean jokiuoman. Ohita sievä mummonmökki ja jatka polkua kohti vanhaa Barkerin tehdasaluetta. Aikoinaan Turussa toimi kolme tehdasta, joiden työntekijöitä kutsuttiin Barkerin pumpulisussuiksi, Rettigin tupakkaenkeleiksi ja Richton-telakan rautakouriksi. Barkerin tehdasalueelta toimii nykyään kierrätyskeskus, erilaisten kamppailulajien treenisaleja sekä kokeellisemman esitystaiteen kentälle profiloitunut Barker-teatteri. Kurvaa sisäpihalle ja kurkkaa sisään ovesta, joka näyttää kiinnostavimmalta.

Yo-kylä

Raunistulan rantapolku viettää vanhalle, puiselle rautatiesillalle, ja siitä Ylioppilaskylän puolelle. Mikäli kaipaat erityisen eksyttävää kokemusta, sukella hetkeksi Ylioppilaskylän rakennuslabyrintin keskelle. Keskeltä saatat löytää pienen kaupan tai ”Trebarin”, kylän legendaarisen opiskelijabaarin. Suuntaa lopuksi kohti autojen kohinaa, niin törmäät Alvar ”Bonk” Gullichsenin veistämään Bosankkaan, possun ja ankan risteymään, joka pitää silmällä Helsinki-Turku -välisen moottoritien liikennetilannetta.

Piispankatu

Pidä tiukasti tangosta kiinni, sillä hetken kuluttua ajat ohi vanhan, puisen kasarmialueen ja saavut Piispankadulle, jossa, ainakin teoriassa, voit nähdä Piispan syömässä piispanmunkkia (jota muualla Suomessa kutsutaan berliininmunkiksi).

Mukulakivikadun varrelta löytyy monta eri maailmaa. Komea porraskäytävä kuljettaa ylös Yliopistonmäelle, jossa sijaitsee muun muassa avaruuden suhinaa toistava äänitaideteos. Vierestä kohoavat Åbo Akademin rakennukset tekevät alueesta virallisesti kaksikielisen, mikä Turussa tässä mittakaavassa ja intensiteetissä on lähes harvinainen kielikylpyelämys. Mikäli rakastat vohveleita, piipahda suosittuun kahvila Mansikkapaikkaan! Keskikesän prinsessoille suositeltakoon vielä Piispankadun ruusutarhaa: heittäydy selällesi mättääseen ja odota prinssiä saapuvaksi.

Tuomiokirkko

Ding ding, ding, ding, dingdong, ding dong…Tervetuloa Yleisradion keskipäivän äänimerkin lähteelle Turun tuomiokirkkoon. Äänimerkkiin kellot päätyivät talvisodan aikana Sylvi Kekkosen aloitteesta, jolloin niiden arveltiin tuovan sodassa olevalle kansalle turvaa ja lohtua. Istuskele hetki kirkon portailla ja ratko samalla vanha arvoitus; montako kertaa kello lyö, kun se on aamulla kello yhdeksän?

Kirkon ympärillä on ollut elämää ainakin 800 vuotta, ja sitä kaupungissa onkin kaivettu runsaasti esiin viimeisen vuosikymmenen aikana. Iltalenkillä tällä torilla on saatu hämmästellä milloin mukulakivien alta löytyneitä keskiaikaisia kivijalkoja, milloin vanhoja alttaritaulun palasia tai argeologisten menetelmien avulla esiin rapsutettua vanhaa viljapeltoa.

Vanha suurtori

Nyt mennään päin Brinkkalaa, eli vanhaa poliisiasemaa, joka sijaitsi vielä muutama kymmenen vuotta sitten täällä, toria reunustavassa Brinkkalan talossa —samassa rakennusrykelmässä, josta julistetaan jouluaattona joulurauha. Brinkkalan sisäpihalta löytyy muutama pieni käsityöläisputiikki sekä opiskelijoiden suosima ja vapaaehtoisten pyörittämä Kirjakahvila, joka virkistää kaupungin kulttuuria keskustelutilaisuuksillaan ja vegaani & (kauhu)elokuvabrunsseillaan.

Suurtorilla vinksottavat myös ravintola Pinella sekä sen pylväiköt, joiden välistä haettiin krapulanhoitoon suolasilakkaa jo satoja vuosia sitten. Etsi suurtorilta myös kapea Nunnakuja joka lähtee torin keskivaiheilta, Suomen vanhimman koulun, Katedralskolanin kupeesta, ja kulje sen päästä päähän.

Matka menneisyyteen

Hieman kauempana jokirannassa sijaitsee nykytaiteen museo Ars Nova sekä arkeologinen museo Aboa Vetus. Museoita yhdistää Aula-baari, jonka sisäpihalla järjestetään kesällä klubitoimintaa. Aikamatka on näinä päivinä on hurja: laskeudu ensin maan alta löydettyyn arkeologiseen Turkuun, kiipeile pitkin kapeita portaikkoja ja varo pään lyömistä kattoholveihin. Nouse sen jälkeen ylös baariin ja ulos sisäpihalle nauttimaan tekno-legenda Jori Hulkkosen isännöimästä Ydintalvipuutarha-klubista.

Ydintalvipuutarha kesätorstaisin klo 21.

Pääkirjasto

Vähätori on hieno esimerkki pitkän jahkailun jälkeen kuntoon laitetusta kaupunkilaisten käyttötilasta. Torin edustalla komeilee lahjoituksena saatu, Ruotsin ritarihuoneen mallilla piirretty pääkirjasto sekä leijonasuihkulähde. Pistä pyörä parkkiin, heitä toivomuskolikko suihkulähteeseen ja kiipeä portaat tiedon, oleskelun ja turkulaisen kaupunkiolohuoneen maailmaan.

Pääkirjasto remontoitiin vuonna 2007 ja  se vakiintui valmistuttuaan nopeasti turkulaisten suosikkipaikaksi, jossa ei tarvitse kuiskailla. Vanha puoli on pyhitetty taidekirjoille ja musiikille, uudelta puolelta löytyvät mediatori, tietokirjat ja design- kirjastokalustus. Käy harhailuttamassa ajatuksiasi summamutikassa valitun kirjan sivuilla ja nauti taideteoksista ja tunnelmasta sisällä tai sisäpihalla.

Salainen kappeli

Tämä on arkea nyrjäyttävää Turkua parhaimmillaan: Lidl-marketin ja elokuvateatterin rakennuksen takaosassa, Panini-ravintolan vieressä on ovi, joka näyttää johtavan normaaliin toimistoon. Vaan kokeilepa kysyä ravintolan tiskiltä avaimia Pyhän Hengen Kappeliin, astua lasiovesta sisään ja laskeutua portaat maan alle. Mattapintaisen oven takaa avautuu kappeli, joka sijaitsee vuonna 1588 alkaneen rakennusprojektin, keskeneräiseksi jääneen Pyhän Hengen kirkon raunioissa. Ihmettele, ällistele, tai mieti kappeliin haudattuja 400 vuotta vanhoja turkulaisia, joita sieltä löytyy useampi sata.

Kauppahalli ja tori

Turun tori on nähtävyys jo pelkästään siitä syystä, että siellä komeilee kaupungin viimeinen raitiovaunu. Ratikkalinjat poistettiin käytöstä (turkulaisten vastalauseista huolimatta) vuonna 1972, koska silloisten näkemysten mukaan raitiovaunujoukkoliikenteellä ei ollut roolia tulevaisuudessa.

Nauti munkkikahvit torikioskissa, osta eurolla jättikokoinen hedelmäsäkki tai kiertele pitkin poikin torstaisin järjestettävää iltatoria. Poikkea myös torin vieressä sijaitsevaan Kauppahalliin, jossa sekoittuvat sushin, omenan ja vanhan turkulaisen kahvilainstituution, Aschanin leipomat pullat. Palan rumasta Turusta tavoitat, kun katselet torilta kohti jokea: takakulmassa sijaitseva KOP-kolmio on äänestetty kaupungin rumimmaksi rakennukseksi lukuisia kertoja.

Apteekkimuseon sisäpiha

Vuonna 1827 Turussa riehui Pohjoismaiden pahin tulipalo joka pysähtyi Apteekkimuseon kohdalle. Kortteli nimettiin tästä syystä Fortunaksi, eikä onni ole siitä edelleenkään kaukana satunnaisen vierailijan poiketessa sisäpihalle. Pihalla kanat seurailevat 1800-luvun asuihin pukeutuneiden kahvilan ja museon työntekijöiden porhaltamista yhdeltä ovelta toiselle, kukot hypähtelevät puutarhajakkaroilla ja aitassa loikkii joskus kanikin. Nauti pala kakkua tai juo kahvit, seuraa eläinten touhuja ja kurkkaa ikkunoista ja oviaukoista sisälle mikäli et malta vierailla itse Apteekkimuseossa.

Kesällä 2011 Fortuna-korttelissa järjestetään tapahtumia, kuten ulkoilmaelokuvanäytöksiä ja yhteislaulua joka keskiviikko ja torstai.

Samppalinna

Apteekkimuseosta on aika polkaista Samppalinnanmäelle ja sen näköalapaikalle, Petreliuksen patsaalle. 1800-luvulta löytyy maininta, kuinka täältä katsottuna kaupunki ”näyttää kuin olis krapuja dillipedillä”. Näköalapaikan lisäksi kukkulalta löytyy legendaarisena nuorison salauintipaikkana tunnettu Samppalinnan maauimala. Jos päivä on helteinen, tee välipulahdus altaaseen, aikuisten uimakoulun ja vesijuoksua harrastavien mummojen sekaan, tai ota aurinkoa turkulaisten järjestysmiesten välissä, jotka kuuleman mukaan kipuavat kukkulalle kauniiden turkulaisten tyttöystävien kanssa heti työvuoron päätyttyä.

Huomaa myös Samppalinnan alapuolta koristava jättimäinen hämähäkinseitti. Sen takaa avautuvasta luolasta löydät romanttisen ensisuudelmapaikan.

Eläindiodraamoja museoinnin museossa

Kaupunginteatterin takaa pilkottaa pieni hirsihuvila. Talo pitää sisällään eläintieteellisen museon, hyvin sympaattisen ja hyvin vanhanaikaisen, jota oikeastaan voisi kutsua museoinnin museoksi. Sisäänpääsy on 3,5 €, ja hienosti tehdyt, ruotsin- ja venäjän vallan ajoilta peräisin olevat diodraama-asetelmat ja säilöntäaineiden ja pölyn tuoksu ovat ehdottomasti sisäänpääsymaksun arvoisia!

Wäinö Aaltosen museo

Turun Auraokiranta on täynnä erilaisia ympäristötaideteoksia, ja näistä kiistellyin on Taivaallinen vaunu, joka makaa Wäinö Aaltosen museon ja Kaupunginteatterin välisellä puistolämpäreellä. Taiteilija itse tahtoi teoksestaan käyttötaideteoksen, mutta virallisten päätösten ja lukuisten lehtikirjoitusten yhteenvetona teosta saa ihailla vain ei-toiminnallisesti. Kannustan silti kirkkaana yönä pötkähtämään selälleen ja ihailemaan turkulaisen tähtitieteilijän, Yrjö Väisälän löytämiä tähtiä, Paavo Nurmea, Turkua ja Vartiovuorta.

Taivaallisen vaunun vieressä sijaitsee kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen museo. Kannattaa piipahtaa ainakin kahvilan puolella, jossa voit ihailla drinkki kädessä valtavaa seinään upotetuttua akvaariota ja siinä uiskentelevia karppeja.

Ukkopekalla Vepsään

Kun kuljet jokirantaa pitkin, ohitat yhden Turun entisistä nähtävyyspaikoista, sijoiltaan notkahtaneen ja sittemmin puretun Myllysillan. Martinsillan ylittämisen jälkeen oletkin jo vanhassa höyrylaivasatamassa, josta  höyrylaiva Ukko-Pekka kuljettaa monta kertaa päivässä kesälomalaisia Vepsä-saareen. Vaikket lähtisikään tunnin mittaiselle laivamatkalle saaristoon juuri nyt, kannattaa pitää mahdollisuus ja kaupungin meren keskellä sijaitseva ulkoilualue mielessä!

Kakola

Vanhan höyrylaivasataman yläpuolella kohoaa entisenä vankilana tunnettu Kakola. Nykyään alue on julkista, joskin vielä ujosti käyttöön otettua kaupunkitilaa. Rakennuksiin ei pääse sisälle muuten kuin opastetuilla kierroksilla, mutta puisto on vehreää ja löytyypä verkkoaidan takaa kirkasvetinen kalliolähdeallaskin, jossa luottovangeilla oli tapana käydä uimassa. Kakolan pitkän vankilahistorian jälkeen korkeammalta kohdalta voi vihdoin tehdä maisemalöydön: nähdä sellaisen maiseman, jonka on tietänyt periaatteessa olevan olemassa, mutta jota vankilan muutettua muualle on päässyt ihailemaan vasta nyt.

Föri

Klonk klonk, kuuluu ketjujen kolina ja kalina, kun Suomen ainoa jokilautta Föri seilaa 50 kertaa tunnissa Åbosta Turkuun ja toisinpäin. Kuuntele Förin klonksuntaa ja tuijottele vuoroin Kansallismaisemaa tuomiokirkon suunnalla, vuoroin telakkamaisemaa vanhan laivanvarustamon puolella.

Kymmenisen kilometriä joen yläjuoksulle päin löytyy myös pikkuruinen Kampi-Föri, jonka käyttö vaatii omatoimisuutta ja käsilihaksia, mutta on hauska seikkailu.

Taideakatemia

Suomen pisin rakennus on Köysitehdas, josta muokattiin 1990-luvun lopussa Turun taideakatemia ja konservatorio. Kesäisin rakennuksessa on hiljaista, mutta loppukeväästä Varvintorin ympäristössä näkee usean eri koulutuslinjan lopputöitä.

Merihädätön Mikki Hiiri

Mikki Hiiri ei ole päässyt enää pitkään aikaan merihätään eikä Suomen Joutsen Mikin pelastustöihin —iso, valkoinen laiva on ollut museona kauan. Merimuseo Forum Marinumin vierestä löytyy myös vanha ruotsinristeilijä, höyrylaiva Bore, johon ollaan rakentamassa retkeilymajaa. Hyttejäkin saa ostaa jo nyt omaan asuntokäyttöön. Yhtiövastike on pieni ja sijainti upea!

Turun linnan yrttitarha

Sigismund, Kaarle, Juhana Herttua, linnanneito Sigrid, keitä näitä nyt silloin aikoinaan Turun linnassa asustikaan, kuvittelivat että haarukat ovat pirun keksintöjä ja järjestivät yhdet turnajaisetkin Kupittaan kentällä. Linnan sisäpiha on muhkea, mutta niinpä on sen yrttitarhakin vähän taaempana. Romanttisen kuljeskelun ideaan kuuluu, että penkistä kannattaa maistella erityisesti rosmariiniä. Kumppanillekin syötettynä sen luvataan aiheuttavan hellien tunteiden merkkejä.

Jos koet, että omistamaasi sisältöä on käytetty väärin, kerrothan meille: info@nopsatravels.com.