Kummitusten Helsinki

Villa Kleineh ja Valkea RouvaVanhan Oopperan kummitusKansallisteatterin kummituksetKruununhaan Harmaa RouvaRuiskumestarin talon kummitusKruununhaan kuuluisa kummitusTuomarinkylän kartanon vanha rouva

Jos tietää, mistä etsiä, Helsingissä voi törmätä kummitukseen jos toiseenkin. Kuuluisia helsinkiläiskummituksia ovat esimerkiksi ruiskumestari Alexander Wickholm, Kleinehin talon Valkea Rouva ja päätön eversti Aleksi. Museolehtori Anna Finnilän laatimalla kummituskierroksella jahdataan kummituksia Kaivopuistosta Tuomarinkylään.

Anna Finnilä työskentelee Helsingin kaupunginmuseossa museolehtorina. Hän toimii myös museon kummitusvastaavana. Kummitusten lisäksi Annaa kiinnostavat kaupunkitarinat, kadunnimet ja aikamatkat.

Reitti perustuu Helsingin kaupunginmuseon Näitä polkuja -esitesarjaan.

Villa Kleineh ja Valkea Rouva

Kaivopuiston vanhin rakennus on vuonna 1839 valmistunut Kleinehin huvila. Arkkitehti C.A. Edelfeltin piirtämän huvilan osti 1850-luvulla kuuluisa ravintoloitsija, Louis Kleineh, joka omisti Seurahuoneen, Kaivohuoneen ja Kappelin. Talo kuului sittemmin pitkään Adlercreutz-suvulle.

Talossa kummittelee Valkea Rouva, jonka väitetään olevan Louis Kleinehin toinen puoliso. Sodan jälkeen taloon majoittui englantilainen valvontakomissio. Se ei miellyttänyt Valkeaa Rouvaa, ja niinpä hän säikytteli talon englantilaisen sisäkön perinpohjaisesti.

Ei tiedetä, mitä Valkea Rouva kaipaa. Ehkäpä hän ikävöi menneitä loiston aikoja, jolloin venäläiset ja balttilaiset kesävieraat juhlivat Kaivohuoneella, kävivät Ullanlinnan terveyskylpylässä rentoutumassa ja käyskentelivät iltahämärässä lehtevässä puistossa musiikkia kuunnellen. Nykyään Villa Kleineh on Alankomaiden suurlähetystön käytössä.

Villa Kleineh. Itäinen Puistotie 7.

Vanhan Oopperan kummitus

Vanhoissa ooppera- ja teatteritaloissa kummittelee hyvin usein. Henkiolennot näyttävät viihtyvän niiden taiteellisessa ilmapiirissä. Bulevardin varrella sijaitseva Aleksanterin teatteri toimi pitkään oopperana. Talo valmistui 1880.

Rakennuksen tiilet saatiin Ahvenanmaalta Bomarsundin linnoituksen raunioista. Bomarsund oli pommitettu hajalle Krimin sodan aikana 1855. Tiilten mukana rakennukseen muutti kummitus, joka saattaa olla pommituksissa surmansa saanut upseeri.

Venäläisestä Aleksanterin teatterista tuli maamme itsenäistyttyä Suomen kansallisooppera. Oopperan kummitus näyttäytyi viimeksi vanhan oopperatalon viimeisessä esityksessä. Tuolloin yksi näyttämön ovi avautui salaperäisesti kesken näytöksen.

Aleksanterin teatteri. Bulevardi 23–27.

Kansallisteatterin kummitukset

Kansallisteatterissa kummitteli ennen sotia vanha harmaa nainen, joka ilmaantui toiselle parvelle ja vanhaan puvustoon. Hänen henkilöllisyydestään ei ole tietoa.

Vuonna 1954 teatterissa nähtiin miespuolinen kummitus. Kaksi teatterissa työskentelevää miestä joutui olosuhteiden pakosta yöpymään näyttämön alla. Heidät herätti hiiviskelevä mies, jota miehet luulivat yövartijaksi. Hieman myöhemmin teatterissa paljastettiin 1937 kuolleen näyttelijä Aarne Leppäsen muotokuva. Kun teatterissa yöpyneet miehet näkivät taulun, he pelästyivät pahan kerran. Se nimittäin esitti öistä hiiviskelijää.

Myös näyttelijä Urho Somersalmen (1888–1961) on nähty liikuskelevan teatterissa kirves kädessä. Molempien herrojen muotokuvat ovat edelleen esillä Kansallisteatterissa.

Kansallisteatteri. Läntinen teatterikuja 1.

Kruununhaan Harmaa Rouva

Kruununhaan Harmaa Rouva kummittelee Ruotsalaisen klubin talossa, joka sijaitsee Liisanpuistikon tuntumassa. Ruotsalainen klubi oli alun perin yksityiskoti, jonka insinööri Donner rakennutti 1900. Englantilais-skotlantilaisia linnoja muistuttavan talon on piirtänyt englantilainen arkkitehti Lorimer. Talo rakennettiin lieventämään Donnerin Skotlannissa syntyneen vaimon koti-ikävää.

Insinööri Donnerin poika Ossian muutti rouvineen Ruotsiin 1917, ja taloon majoittui 1930 Ruotsalainen klubi. Sinne jäi kuitenkin kummittelemaan Harmaa Rouva, jonka henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Juorut väittävät häntä talon entiseksi emännäksi, jolla olisi ollut onneton romanssi autonkuljettajansa kanssa.

Klubin painavat kattokruunut keinuvat silloin tällöin vauhdikkaasti, tyhjistä huoneista kuuluu pianomusiikkia ja lattialankut napsahtelevat salaperäisesti. Syypääksi arvellaan vauhdikasta Harmaata Rouvaa, nutturapäistä ja harmaatukkaista hahmoa, johon eräs klubin tarjoilija törmäsi pimeässä kabinetissa.

Tilausravintola Svenska klubben. Maurinkatu 6.

Ruiskumestarin talon kummitus

Helsingin vanhin puutalo sijaitsee Kruununhaassa, Kristianinkatu 12:ssa. Se on pieni keltaiseksi maalattu talo, jonka merimiehenleski Christina Wörtin rakennutti 1818. Talon pihapiirissä oli alun perin myös talli, navetta, vaunuvaja, liiteri ja pieni puutarhatilkku. Ruiskumestari Alexander Wickholm osti talon 1859, ja se pysyi suvun hallussa kolmen sukupolven ajan.

Tukevahko ruiskumestari istui mielellään talonsa pihalla neliskulmaisen kiven päällä ja poltteli piippua. Wickholmin kuoltua 1898 hänen ”lempituolinsa” vietiin hautakiven viereen. Tämän jälkeen alkoi ruiskumestarin talossa kummitella. Ovet ja ikkunanluukut paukkuivat ja vintiltä kuului kummallista kolinaa. Piharakennuksessa asuneet vuokralaiset muuttivat peloissaan tiehensä.

Ruiskumestarin tyttärentytär Martta Bröyer arveli, että isoisä etsii lempituoliaan eikä siksi saa rauhaa. Kun kivi siirrettiin vanhalle paikalleen, kummittelu loppui. Kivi on vieläkin nähtävillä museoksi muutetun ruiskumestarin talon pihassa.

Ruiskumestarin talo. Kristianinkatu 12. Museo on auki kesäisin ja keskitalvella ke–su klo 11–17.

Kruununhaan kuuluisa kummitus

Vironkadun ja Meritullinkadun kulmatalossa kummittelee päätön eversti. Kummitus saattaa olla myös venäläinen upseeri tai merimies, joka hirttäytyi vintille onnettoman rakkauden vuoksi.

Kummituksen nimi on Aleksi, ja hänen on kuultu juttelevan jonkun kanssa tyhjissä huoneissa. Talo on nykyisin Helsingin yliopiston käytössä, ja Aleksi selailee mielellään talossa työskentelevien tutkijoiden papereita. Öisin eversti Aleksi ajelee vanhalla raihnaisella hissillä ja pitää päätä kainalossaan. Aleksista on useita havaintoja, ja häntä voidaankin kutsua Helsingin vilkkaimmaksi kummitukseksi.

Vironkadun ja Meritullinkadun kulma. Vironkatu 1

Tuomarinkylän kartanon vanha rouva

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

1700-luvun lopulla rakennettu Tuomarinkylän kartano on Helsingin seudun komeimpia kartanoita. Sen on rakennuttanut sotakamreeri Johannes Weckström. Vuonna1845 kartano siirtyi Kavaleff-suvun omistukseen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Tuomarinkylän kartanossa vietettiin kartanonomistajan tyttären, Natalia Kavaleffin, ja Johan Stjernschantzin häitä. Nuoren parin esikoispoika Johan Gustaf syntyi 1857. Hän kuoli kuitenkin vain neljän päivän ikäisenä. Pienelle pojalle pystytettiin kartanon kivisen piha-aidan kupeeseen muistokivi, jossa lukee G. Stjernschantz sekä vuosiluku 1857.

Seuraavana vuonna Natalia kuoli synnytettyään kaksostyttäret. Nyt hän vaeltelee kummituksena entisessä kotikartanossaan. Valkoasuinen Natalia on nähty muun muassa kartanon ullakolla ja puistossa. Ehkä hän suree lapsiaan, eikä siksi saa rauhaa. Tuomarinkylän kartano toimii nykyään museona.

Tuomarinkylän kartanomuseo. Tuomarinkyläntie 7. Museo on auki ke–su klo 11–17.

Jos koet, että omistamaasi sisältöä on käytetty väärin, kerrothan meille: info@nopsatravels.com.